Koti
Hei, hyvä human incognitus, lämpimästi tervetuloa kotisivuilleni.
Olen Jarno Pelonranta (s.), monitaiteilija sekä intohimoinen kalliokiipeilijä
Rakastan kirjallisuutta, tiedettä ja taidetta kaikissa niiden loputtomissa muodoissaan. En halua määritellä itseäni koulutukseni tai ammattini kautta mutta asioita, joista erityisesti pidän ja joita harjoitan ovat kirjallisuus, valokuvaus ja musiikki.
Speak friend and enter.
Voit lukea minusta lisää täältä.
Ajankohtaista
5.1.2024: Pitkään aikaan ei c:tä!
Hei ja kirpeää talvea! Taiteilijarintamalla asiat eivät ole useinkaan suurhyökkäyksiä vaan asemasotaa, josta ei länsirintamilta tai itäisiltä valtauksilta ole juuri uutta kerrottavaa ja hypetettävää.
Joka tapauksessa tässä meneillä olevat taideasiat:
Kolmas runokirjani (tällä hetkellä työniminä Dreija tai Sulan maan aikaan tai Päiviä toistemme yössä) on tekeillä ja siis tulossa!
Valokuviani laitan uuteen sektioon tänne
Musiikkiurani uinuu sydämessäni, herätäkseen vielä ennen maailmanloppua uudelleen.
Kestä siis tovi, rakas lukijani, lumen alta pian puhkeat uudet silmät puihin.
Tottahan tätä pitää juhlia asiaankuuluvasti ja minulla onkin lisäilo ilmoittaa, että kirjajulkkarit järjestetään tällä kertaa Jyväskylän yläkaupungilla, maanmainiossa pitkän linjan kuppilassa nimeltään Ylä-Ruth 17.12.2022 klo 18 alkaen! (https://yla-ruth.fi/).
Tilaisuuteen on vapaa pääsy, ja olet lämpimästi tervetullut mukaan! Paikalla voi ostaa oluen lisäksi kirjaa, ja sen saa halutessaan omistuskirjoituksella. Lisäksi käytän ehdottomasti tilaisuuden hyväksi musisoida, joten tilaisuudessa saa myös nauttia indierockista setillisen verran. Toki asiaan kuuluvat kirjailijan haastattelu ja runo tai jopa kaksi kirjailijan itsensä lausumina.
Tervetuloa!
26.10.2022: Taivaan kalligrafian ilmestyy 11.11.2022 ja kirjajulkkarit joulukuussa Ylä-Ruthissa!
Hei ja ruskaista syksyä, rakkaat lukijat. Minulla on ilo ilmoittaa myös tätä kautta, että toinen runoteokseni, Taivaan kalligrafia julkaistaan 11.11.2022 Basam Booksin toimesta! Voit tilata kirjan esim. täältä.
6.6.2022 Kirjoitus Jano-runouslehteen ja Taivaan kalligrafian ilmestymisestä
EDIT: julkaistun artikkelin voit lukea täältä.
Hyvää kesää, hyvät ihmiset! Peruskallioita järkyttävän kiireisen talven jälkeen on kukkien aika. Uusi runokokoelma on kaikkine vaiheineen nyt lopultakin valmis ja näkee päivänvalon vielä tämän vuoden aikana. Julkaisen tästä lisää aivan varmasti kun tarkempi julkaisupäivä varmistuu. Sitä ennen tarjoilen Taivaan kalligrafiasta kurkistuksia (runosinglejä), joten stay tuned, kuten muinoin Egyptissä oli jo tapana sanoa.
Toisena iloisena uutisena pääsin kirjoittajaksi Jano-runolehteen, jonka uusin numero ilmestyy Turun kirjamessuilla syys-lokakuun taitteessa. Tällä kertaa en julkaisekaan runoja vaan artikkelin. Jännittävää! So stoked, kuten muinoin Egyptissä…. Aikaisempia numeroita voit käydä katsastamassa www.janolehti.fi sivustolta!
Kaunista kesää, hyvä kanssaihmiseni. Olkoon polkusi täynnä tätähetkeä; aikaa, jossa kukat kasvavat.
13.1.2022: Runoprosessista
Varmasti yksi yleisimpiä kysymyksiä, joita taiteilijalle esitetään on: ”Miten teoksesi syntyvät?” Sattuneesta syystä olen saanut kuulla tämän monesti itsekin. Kysymys on hyvä, mutta vastaus on aina yhtä vaikea antaa vain yhteen lauseeseen kiedottuna.
Siispä ajattelin avata tätä taiteellista prosessia hieman, koska kuten Hyyrynen jo muinoin lauloi, elämähän on [sekin] vain prosessi, ja kirjoittaminen, jos mikä, on luonteeltaan prosessista. Vaikka harva asia on lineaarista tässä maailmassa, jota katselen, jaan prosessin kuitenkin kolmeen osaan, joita kutsun tässä tekstissä musiikkia mukaillen alkusoinnuksi, pidätykseksi ja purkaukseksi.
Alkusointu
Omalla kohdallani törmään teksteihin usein metsissä tai vähintäänkin hetkissä, jotka soivat, kuten tänä aamuna, kun jäin ulkona katselemaan lumihiutaleiden tanssia ilmassa, auringon noustessa, kirpeän pakkasaamun valjetessa. Toisinaan törmään sanaan kävelyllä, autolla ajaessa, luen sen kirjasta tai kuulen ohimennen. Mikä tahansa on aistikanava, yhteistä useimmiten on, että jotain pientä värähtää minussa, pisara tippuu tyynelle järvelle. Käännyn katsomaan. Ja jään katsomaan.
Haluan vaalia ajatusta, jonka mukaan hyvä runoilija ei tee runoja, vaan etsii niitä. Siispä runous on minulle hetkiä, parhaimmillaan läsnäoloa, avoimuutta ja uteliaisuutta, kokemista, jonkin oivaltamista, synestesiaa. Tämä on ensimmäinen hetki, inspiraatio, kun aisti tai ajatus kääntyy kirjaimiksi, sanoiksi, lauseiksi. Joskus toista pisaraa ei tule ja jään katsomaan tyynenevää järveä. Toisinaan sitä seuraa toinen, ja joskus niin moni, että voin tanssia sateessa, kädet avoinna.
Versio nro 1.
Pidätys
Jokaista sadetta seuraa pouta. Jos en ole kirjaillut ja kutonut minulle tuotuja tai löydettyjä sanoja kirjaimiksi, ne muuttuvat pian vedeksi tai haihtuvat aurinkoon. Ilokseni olen tästä tietoinen ja työpöytäni usein täynnä pyydystettyjä sanoja. On järjestelyn aika. Luen tekstit uudelleen, käsittelen niitä sen verran kuin hyvältä tuntuu; rivinvaihto tuohon, tuota pitää miettiä, tässä on jotain kivaa, tämä haluaa selkeästi tällaisen soinnutuksen. Usein haluan pitää prosessin luovana ja vapaana, kokeilla ja etsiä mihin muottiin teksti haluaa kepeimmin asettua. Joskus se on loppusoinnullinen, metriikan säännöistä ilahtuva vakava lapsi, joskus puolipukeissa pelloilla kirmaava hulivili. En halua pakottaa, vaan kuunnella, ohjata, sallia.
Versio nro 2.
Purkaus
Lopulta, joskus päivän, joskus vuoden, tai kolmen luonnoksen jälkeen kun teksti asettuu väsyneenä aloilleen, asetun minäkin. Jos se päätyy jossain kohti julkaistavien joukkoon, on hänet näkevä vielä minun lisäkseni ainakin kustannustoimittaja, jonka lasersilmien alla siitä usein leikkaantuu harottavat oksat ja sirottuvat kellastuneet lehdet. Sitten se on valmis, eikä koskaan ole. Se syntyy aina uudelleen, kun se otetaan vastaan. Kun uudet silmät tulkitsevat, uudet korvat kuuntelevat ja joskus, toivon, pisaroi.
Viimeinen versio, joka on tulevan teokseni “Taivaan kalligrafia” ensimmäinen runo.
P.S: seuraava teos on tällä hetkellä kustannustoimitusvaiheessa ja edistyy mahtavasti! Tätä kannattaa odottaa!
- Jarno
5.2.2022. Hyvää Runebergintortun päivää! Vai oliko se pelkästään Runebergin.
Runeberghan oli Suomen kansallisrunoilija, vaikka kirjoittikin kaikki tekstinsä ruotsiksi. Yhdessä Elias Lönnrotin kanssa hän loi kansallisromanttisen ihannekuvan suomalaisen sielunmaisesta ja moraalisesta identiteetistä. Kovin ei siis tyhjän toimittaja ollut hän, joskin kirjoittamistyylinsä on toki nähtävä aikansa kuvan kautta.
Homeroksen tapaan Runeberg kirjoitti tekstejään käyttäen daktyylistä heksametriä. Tämä nimihirviö ei pure vaan kertoo ainoastaan pedon luonteestaan ja mahan alusestaan: daktyyli on nimitys sille, että runojalkansa koostuvat yhdestä pitkästä tavusta, joita seuraa kaksi lyhyttä tavua, ja heksametri (kreikan numeroa 6 tarkoittavasta sanasta) kertoo, että näitä jalkapareja on runoa kävelyttämässä kuusi. Eli kuusi jalkaparia, joista etummainen on pitkä ja kaksi pienempää perässä. Osaisinpa piirtää tämän otuksen!
Vielä kerran siis: jos "—" merkitsee pitkää tavua ja vaikkapa "U" lyhyttä, on yksi daktyylinen heksametri muotoa: —UU —UU —UU —UU —UU ——
Toki tähän on poikkeuksia mutta noin niin kuin perusmuodossaan. Tarkkasilmäisimmät huomannevat viimeisen jalan olevan spondee.
Runerbergin kunniaksi tässä siis pikainen mitallinen teksti, jossa yritin äkkiä ottaa kansallisromanttista ja 1800-luvun henkeä mukaan.
𝔎ö𝔶𝔥ä 𝔪ä 𝔬𝔬𝔫 𝔳𝔦𝔞𝔱𝔬𝔫 𝔨𝔲𝔩𝔨𝔲𝔯𝔢𝔦𝔱' 𝔳𝔞𝔦𝔫 𝔪𝔦𝔢𝔩𝔢𝔫 𝔧𝔞 𝔰𝔬𝔦𝔡𝔢𝔫
𝔖𝔦𝔩𝔱𝔦 𝔢𝔦 𝔬𝔬 𝔳ä𝔨𝔢𝔳𝔦𝔫 𝔪𝔲𝔞 𝔳𝔞𝔩𝔨𝔢𝔞 𝔳𝔞𝔯𝔧𝔬𝔫𝔦 𝔱𝔞𝔦𝔳𝔞𝔞𝔫
𝔎𝔞𝔱𝔱𝔬𝔫𝔦 𝔨𝔬𝔯𝔭𝔢𝔫𝔦 𝔨𝔬𝔥𝔱𝔞𝔨𝔬 𝔰𝔦𝔢𝔩𝔲𝔫𝔦 𝔰𝔞𝔞𝔫 𝔰𝔦𝔫𝔢𝔢𝔫 𝔩𝔞𝔦𝔱𝔱𝔞𝔞
𝔐𝔢𝔱𝔰ä𝔫𝔦 𝔰𝔬𝔦𝔱𝔱𝔞𝔳𝔦 𝔨𝔞𝔲𝔫𝔞𝔫𝔦 𝔨𝔞𝔦𝔨𝔨𝔬𝔳𝔦 𝔳𝔦𝔥𝔯𝔢ä𝔫 𝔳𝔞𝔯𝔱𝔢𝔫𝔦 𝔨𝔞𝔰𝔳𝔲𝔲𝔫
𝔗𝔦𝔢𝔡ä𝔱𝔥ä𝔫 𝔩𝔲𝔬𝔱𝔞𝔱𝔥𝔞𝔫 𝔨𝔞𝔞𝔱𝔲𝔲 𝔳𝔦𝔢𝔩' 𝔢𝔦𝔩𝔦𝔫𝔢𝔫𝔨𝔦𝔫
𝔍𝔞 𝔳𝔦𝔢𝔩ä 𝔰ä 𝔫𝔬𝔲𝔰𝔢𝔳𝔞 𝔬𝔬𝔱 𝔥𝔶𝔳ä 𝔳𝔢𝔩𝔧𝔢𝔫𝔦 𝔰𝔦𝔰𝔨𝔬𝔫𝔦 𝔱ä𝔫 𝔪𝔞𝔞𝔫
Kokeile sinäkin miten vanha runomitta taittuu. Runous on kaikille avoin hiekkalaatikko.
Antoisaa viikonloppua!
29.11.2021 Uusi kokoelma kiertää!
Toinen runokokoelmani, työnimeltään "Laura Punainen" lähtee tänään toiselle kustannustoimituskierrokselle, ja ainakin allekirjoittanut on kovin iloinen ja vakuuttunut siitä, että siitä tulee varsin hyvä! Uskaltaisinko jopa sanoa, että sangen hyvä! Kokoelman nimi saattaa tosin muuttua, ehkä "Sirpa Sininen'" tai "Mauri Mustanen" voisi toimia (heh).
Kirjan tekeminen on kaikkine työvaiheineen hidas ja massiivinen prosessi eikä siitä ole useasti sen kummempaa päivitystä saatavilla vaikka kuinka kaunistelisi: tässä osiossa on tällaisia runoja, tässä toimii tämä, tuossa ei toimi tuo, työstän sitä vielä, kuuntelen kritiikkiä, olen kuuntelematta, vaihdan tuohon tuon sanan, muutan tätä rytmiä, kokeilen, hion, arvioin, kysyn, otan vastaan, nöyrryn, ylpistyn, kapinoin, astun taakse, astun lähelle, käännyn selin, kurkistan kulman takaa, annan pölyyntyä, pölytän, kunnes viimein päästän irti (taide ei ole ikinä valmis), puhaltaen tekstin silmät kiinni tuuleen.
Hyvää kannattaa odottaa, hyvä kanssaihmiseni.
Tästä tulee sellainen.
29.9.2021 Kustannussopimus uuteen teokseen!
Suurenmoisia runouutisia!
Vihdoin, vihdoin voin tästä huutaen iloita! Kävi nimittäin hupsis ja Olivian eläessä omaa elämäänsä minun käsieni ulkopuolella, ehdin tarjota uutta runoteostani, jota olen jo työstänyt pitkän aikaa, kustannettavaksi.
Suureksi riemukseni siitä pidettiin sen verran, että ensi vuonna päivänvalon näkenee toinen runokokoelmani, jonka työnimenä on tällä hetkellä "Taivaan kalligrafia".
Suurenmoinen kokosydäminen kiitos jokaiselle Olivian itselleen hankkineelle; jokaikinen myyty kirja on tasoittanut myös tälle tietä. Kiitos ja kumarrus siis Sinulle!
Tästä lisää tilanteen kehittyessä!
P.S: Ensi kuussa esiinnyn Helsingin Oodissa, Puhuttavan runon illassa, 21.10. to klo 18 alkaen. Ilmoitan tästä vielä tarkemmin kun tilaisuus varmistuu.
Sitä ennen, elämänvärikästä ja sateenkevyttä syksyä!
- Jarno
28.7.2021: Kirjajulkkarit pidetty!
Suurenmoinen kiitos kaikille osallistujille, ilta oli erittäin antoisa kaikin puolin. Erityismaininta Jounille ja Lasselle, kanssamuusikoilleni tuona iltana, jakaessanne taitoanne kanssani; olette parhaita.
Nyt voin laskea käsistäni Olivian, antaa hänen lipua maailman vesiä minne virta vie ja keskittyä tuleviin polkuihin, joiden varsilla uumoilen kasvavan jo jotain ihmeellistä…
- Jarno
28.6.2021: Kirjajulkkarit Vakiopaineessa
"Kirjajulkkarit vastaavat taidenäyttelyn avajaisia sillä erolla että avajaisssa saa laihaa boolia ja lämmintä valkoviiniä, kun taas kirjajulkkareissa jokainen maksaa itse juomansa ja saa mitä tilaa."
- Anita Konkka
Kirjajulkkarit ovat siis viimein varmistuneet pidettäväksi lauantaina 24.7.2021 Jyväskylän legendaarisessa Vakiopaineessa. Tilaisuus alkaa kello 18 ja on K-18. Ohjelmassa on pieni haastattelu, musiikkia, runojen lausumista ja paljon muuta. Tule juhlistamaan kanssani kesää ja Oliviaa; et kadu, ja rahat takaisin jos et kadu.
Tapahtumaan on vapaa pääsy, tervetuloa!
14.6.2021: Olivia Keltainen on ilmestynyt!
Hartaasti kypsytetty ja logististen ongelmien vuoksi kaksi viikkoa viivästynyt esikoisrunokokoelmani Olivia Keltainen on nyt julkaistu. Löydät kirjan kirjakaupoista, kirjastostasi tai voit tilata sen verkosta vaikkapa täältä: Basam Books
Rajoitettu painosmäärä ostettavissa myös suoraan minulta, omistuskirjoituksella. Jätä viesti lomakkeen kautta tai voit lähettää minulle sähköpostia suoraan osoitteeseen: pelonranta@gmail.com
Kirjajulkkareista lisää hieman tuonnempana!
31.5.2021: Olivia Keltainen ennakkotilauksessa!
