Minä

Elämäni ensimmäisiä askelia en muista, mutta sen muistan kuitenkin, että jo varhain olin utelias ja taiteellinen lapsi, joka rakasti intohimoisesti niin musiikkia kuin sisäisten ja ulkoisten maailmojen tutkimista. Nuo kaksi elämän tienviittaa, taide kaikissa näkyvän ja näkymättömän spektrin väreissä sekä vastapainona fysikaalisuus; henkisen ja materian dualismi, ovat seuranneet minua tähän päivään saakka.

Runoilijan metsäteille astuin vuonna 2000, saatuani tuolloin käsiini Jarkko Martikaisen ja A.W Yrjänän ensimmäisiä teoksia. Koska kielellinen verbaliikka ja ymmärryksen merestä kohoavat riippusillat olivat aina tuntuneet kiehtovilta, ja koska jostain antikvariaattien pölyttämättömistä nurkista käsiini tippui Pentti Saarikosken Tiarnia -trilogia, olivat värikynien hatarat viivat pian vaihtuva musteeseen. Musiikki tempaisi minut mukanaan kokonaan ja kauttaaltaan ja soittamisen lisäksi aloin kirjoittaa, kiinnostuin kielestä ja sen muodoilla leikkimisestä.

Noista lähtökohdista löysin loputtoman sanojen ja merkitysten hiekkalaatikon, jonka pohja ei ole tullut koskaan vastaan. Ja niin minä olin oleva seuraavat 15 vuotta; eläen kirjoittamista ja musiikkia;

etsien, löytäen, hengittäen.

——————————————————--

Olen miettinyt paljon identiteettejä, rooleja ja muovailuvahaa: minkä kautta haluan tuoda itseäni julki. Oma lukemisfilosofiani (luen paljon, luonnollisesti) on sellainen, että haluan lukea kaiken ilman esitietoja kirjoittajasta; näin pyrin pois ennakkoasetuksista: tekstin pitää puhutella minua ilmankin. Siksi pyrin kertomaan itsestäni mahdollisimman vähän ja tuoda enemmän esille tekstejäni ja antaa niille ja Sinulle, rakas lukija, mahdollimman paljon tilaa luoda ne aina uudelleen oman kokemuksesi kautta.

Ota. Katso. Ja ota.